~In the midnight hour, she cried more~

20.09.2014, Lauantai

Nukkumaan meno saman päivän aamuyönä kello 03:00 pintaan ja ylös nousemus kello 11:00 aikaan virkistyneenä. Aamusuihku rakkaan kanssa, jonka jälkeen alkaa rakkaan osalla valmistautuminen ystävän tupareita varten! (jee!) ja minulla alkaa tf2 pelituokio ja aamupalan tilaus netistä, utopistisen hyvin menneen pelihetken keskeytti Isän avunpyyntö pihalla lojuvien lehtien suhteen, koska hyvää syytä kieltäytyä ei löydy suostun ja se kannatti, keho heräsi, päivä näytti ja onkin ollut koko päivän erittäin kaunis. :3 

Lyhyen ruokailun jälkeen oma laittautuminen alkoi ja huomasinkin kaikkien olennaisten vaatteiden olevan pesussa mutta äkkiäkös löytyi uudet vaatteet ja muutaman minuutin perseilyn jälkeen matka tupareita päin alkoi! Matka meni enemmittä kommelluksitta ja nyt paikan päällä n kello 17:44. Puhetta on sorissut 7 henkisestä porukastamme mitä mielenkiintoisimmista aiheista (tietenkin myös väkijuomia on nautittu ohella xD) ja meininki on ollut pirun jees!

Ja iltahan on vasta alussa ;)

T: Juibe/halimonsteri :3

~And the night when the cold wind blows, No one cares, nobody knows~

16.09.2014, Tiistai

Tänää heräsin siihen, että jokin tuntui olevan pielessä.
Ensimmäinen asia minkä huomasin oli että kello oli jo reilusti yli 12:00 mikä on yleensä viimeinen "varoitus"kellonaikani nousta ylös sängystä (ilta lukiolainen kun olen..:D)

Seuraavaksi kiinnitin huomioni puhelimeeni ja sen elottomaan ulkomuotoon: Mikään värillisistä merkki valoista ei palanut KUNNES painoin ruudunavaus nappulaa..
Sininen valo alkoi välkkyä mikä viittasi että tekstiviesti oli saapunut ja avasin sen, rakkaani kysyi että olenko hereillä. Mietin että "Miksi hän ei lähettänyt Whatsapp viestiä niinkuin yleensä..???" ja huomasin että eikös perkele oli puhelimen netti kaatunut vaikka "mobiiliverkko on päällä".

Buuttasin phonen ja paska myrky viestejä yli 3:lta persoonalta satoi niin piti sitte ne selvitellä.

Minun PITI mennä tänään hakemaan tyttöystäväni koulusta + ottaa omaalomaa koulustani ja viettää hänen kanssaan aikaan ja auttaa häntä koulujutuissa, mutta asiat kääntyivät niin että tässä nyt istunkin kirjoittamassa.

Viimeistään tuossa aijemassa huomasin että huoneeni on paskamyrsky ja äiteeni oli juuri eillen vetäny ns. pilluraget huoneeni siisteydestä (saman sai kuulla myös isoveljeni) ja hän tulee 17:00 pintaan kotiin.. o_o eli siivotakkin pitäisi.. :D

Siinä oli päiväni tähän hetkeen saakka kun kirjoittelen (+ siivoan tässä samalla), eli aika köyhä elämä eikö? :D

Sen takia ajattelinkin että voisin herättää henkiin tekstiä eräästä aiheesta, aloittaen heti.

Ihmisten outo tarve herättää draamaa:
Sain eillen mitä mielenkiintoisemma puhelin aiheesta "Juibe mikä sua risoo? vituttaako sua jokin?"

Vastasin vain että "eipä minua erityisesti, miten niin?"

H: "Nokun sä oot käyttäytyny oudosti viimepäivinä"
(Väli huomautus en ollut nähnyt henkilöä viikkoon vähintään)

Minä: "Mie olen iha normi mie, että ei minua mikään erityisemmin risoa, onko sulla jokin asia mikä sua erityisesti vaivaa mussa koska vaikutat siltä..?"

H: "Noh vähän hämmennyin siitä kun et vastannut mun puheluun lauantaina.."

Minä: "No katsos H kun minulla oli vähän tekemistä, siis u know *köhköh* TEKEMISTÄ, you know?" (Kirjoittajan huomautaus että tiedätte kyllä mitä köhköh keskeytys tarkoittaa kun on köhköh tekemistä)

H: "aaaa, okei.."

minä: "Niin.."

H: "rehellisesti sanottuna mua vituttaa!"

Minä: "No voiha hitto.. :o"

*hetken hiljaista ja sitten kuuluu vain tuut tuut tuut*

Sulki sitte luurin meikän korvaan.. seeeeeeeelevä.. o_o
Mietin että, miten on mahdollista että puhelu missä kysyttiin onko mulla kaikki ok, muttui siihen että henkilö vetää herneet nenään eikä selitä mikä vituttaa vaan sulkee luurinkorvaan??? O_o

Kait toi on vaa sitä legendaarista paskaa logiikkaa tai sitten se oli joku ihan outo kännipuhelu, en tiedä mutta typerääpä oli.

Ihmisillä on kehittynyt aikoijen saatossa joku outo tarve kostaa asioita toiselle mitä toinen ei edes tiedä tehneensä ja ihmiset nauttii nykyään harvinaisen paljon draamasta, joten jättävät tahalteen kertomatta toisilleen toisesta asioita mitkä normaaleissa olosuhteissa olisi hyvä tietää:
-Mikä toisessa saattaa ärsyttää, se että kertoo mikä toisessa henkilössä ärsyttää, oli ystävä tai vain tuttu, on aika olennaista. Sen ei tarvitse TAI PIDÄ olla että "Hei vittu lopeta tekemästä tollai vittu että on rasittavaa", tuo esimerkki oli ihan päin vittua, sillä asioista voi JA PITÄÄ ilmoittaa PALJON hellemin tuollaisissa asioissa, esim jos jonkun maneeri tai jotkut tavat ottavat niin sanotusti aivoon. Kun olet ilmoittanut asioista mitkä toisessa ärsyttää se ei automaattisesti tarkoita että toisen pitäisi lopettaa jos ne on jotain automaattista kuten maneerit, mutta ainakin hän tietää niiden vaikutuksesta ja saattaa jopa valita että vähän huomioisi sinunkin pienen toiveesi.

Mutta kuten sanoinkin ihmiset nykyään oikein halajavat draamaa niin ihmiset jättävät aika helposti nuo infot kertomatta ja sitten kun tulee pienempikin riidan tapainen niin PAM!
Sieltä tulee kauheana paskamyrsykynä kaikki mikä oikein vituttaa ja on aina vituttanut MUTTA, ei vain ole "kehdannut" sanoa... -.-

Mutta nyt pitää keskittyä siivoomaan huonetta tarkemmin.. xD
Ja rakkaanikin kanssa laitoin viestiä niin fiilikseni on tosi korkeella! (sori ällösöpötys mut se on niin ihanainen.. <3) joten,
Hey jude, don't make it bad, take a sad song and make it better!

T: Juibe/Halimonsteri :3

~We can hitch a ride to Rockaway Beach~

Nyt on sellainen juttu, että olen ajatellut aloittaa uuden blogin mitä voisi jopa ylläpitää paremmin kuin aijempaa blogiani johon kirjoitin viimeksi noin 8kk sitten (kunnes pari päivää sitten poistin sen)

Tästä blogista voisi sen ehkä sanoa, että tätä kirjoitan eräänlaisena online päiväkirjana, koska rehellisesti en jaksaisi kantaa mukanani enää vanhaa vihkoani ja kynää + viivotinta ja kumia jotka tulisivat erittäin tarpeelliseksi.

Eli päiväkirjailu alkakoot!

Nyt on 12.09.2014 Perjantai.
Kello on mukavat 03:03 kun nyt aloitan tätä kirjoittamaan.

Uni ei oikein meinaa tulla ja uskallan arvata että se johtuu siitä, että olen koko päivän levännyt koska olen erittäin ERITTÄIN pitkästä aikaa kipeänä! O_O

Juttuseura olisi ihan jees, mutta ainut henkilö joka on online puhuu puhelimessa ja on luurin päässä ollutkin noin tunnin verran (odotanpa sitä että häneltäk loppuu taas saldo).

Huomenna  (Tai tänään, perkele) pitäisi olla ihan levollinen päivä, nii se että en nyt heti saa unta ei ole maailmanloppu, hiukan vain turhauttaa kun pitää olla niin hiljaa että ei voi tehdä mitään järkevää, esim. äänittää demoja Ramones tribuuttia varten, tai harjoitella soittimia ylipäätään, säveltää uutta materiaalia tai edes vaikka hitusen tehdä lihaskuntoharjoituksia (aivan kuin muka tekisin hah!)

Mutta en ole tänne nyt tullut myöskään kirjoittamaan pelkkää tylsää teini angstia (19 vuotta kun vielä olen, kohta loppuu sekin lysti) :D

Oli aika paska kesä (mitä sanoinkaan siitä angstaamisesta) tai no rehellisesti vain ensimmäinen kuukausi. Kesäkuu oli täyttä myrkkyä ja hengissä pakosta pysyttelyä, joka ei olisi kannattanut siitä syystä miksi pysyin hengissä mutta olen tyytyväinen että olen hengissä! Masennus kausi loppui heinäkuun 15. päivään mennessä kun pääsin kerrankin ulos päästäni edes hetkeksi! (Ehkä siihen liittyi myös seura missä olin :3)

Sen jälkeen otin uuden komennon elämääni, olihan tietenkin vielä muutamia (no okei monia) huonoja päiviä mutta nyt ne eivät tuntuneet niin lohduttomilta, otin ilon irti mistä pystyin! Esimerkkinä, ystävän mökillä käydessä olo oli erittäin surkea, ruma, paskaismainen, hirviömäinen ja ennen kaikkea.. yksinäinen. Mutta mikään seura ei vienyt sitä viimeksi mainittua tunnetta pois. Vika ei ollut seurassa ei suinkaan, vaan tässä typerässä pää kopassani ja siellä sisällä asuvasta alivuokralaisesta nimeltä aivot. Hautauduin ajatuksiini pimeässä nurkassa mutta sitten kurotin puhelimeeni kun siihen tuli viesti! Tai niin luulin. Se olikin vain facebook päivitys siitä että miten jollakulla on taas niin ihana vkloppu ja ilta jne jne jne.
Aloin miettimään että "mitä helevettiä mie yleensä teen kun on yksinäistä ja haluan paeta maailmaa?"
Yleensä tässä vaiheessa normaali ihminen ottaa väkijuomapullon kouraansa, kiskaisee sen kerralla naamariin ja on yhtäkkiä keinotekoisesti onnellinen n. sen yhden illan ja aamulla suru ja vitutus on kaksinkertainen. Jotkut vähemmän normaalit käärivät tupakkaa ja sujauttavat tupakan sekaan jtn "mieltä keventävää" (ja tuhoavaa).
Mutta koska minähän olen järkevä ja viisas ja kaikkea jumalasta adonikseen (ja vitut) niin minä tein sen mitä yleensäkin: Otin puhelimen, kuulokkeet ja coca-cola pullon ja turrutin mieleni animen ihanalla ja sateenkaarisen suloisella maailmalla (tällä kertaa vuorossa oli yksi lempisarjoistani One Piece).

Ja uskokaa tai älkää, se toimi. En tarvinnut mitään muuta kuin selvän ja ennalta-arvattavan juonen ja juotavaa ja siinä oli sen hetken onneni ainekset. Oi kun olisi aina noin helppoa keventää mieltään.
(noh rehellisyyden nimessä se on paljon helpompaa mitä kauemmas masennuskauden lopusta pääsee :3)

"Be free with your tempo be free, be free, surrender your evil be free, be free, to yourself"

Aivan helvetin hieno lause, mutta miksi, OI MIKSI Queen sinä yksi lempiyhtyeistäni teit sen niin ahdistavaan kappaleeseen kuin "Innuendo"? Muistan kun ensimmäisen kerran kuulin tämän kappaleen.
Ja tuon tietyn kohdan. Biisi oli alusta saakka jo ollut hiljalleen ahdistava tunnelmaltaan, mutta kun TUO tietty kohta biisistä alkoi (n. 04:15min kohdalla, heille joita kiinnostaa pus! :-*) tunsin epätoivon, kuoleman ja ahdituksen valtaavan koko mieleni ja kehoni. En ollut ikinä kuullut mitään niin hienoa ja kauheaa samaan aikaan, musiikillisesti "Innuendo" on loistava! Mutta se tunnelma on jotain mikä repii mieleni kappaleiksi, mikä on syynä siihen että en voi kuunnella kyseistä biisiä kuin noin kerran kuukaudessa.

Tässä linkki tuohon mieleni tuhon sinfoniaan!

Hirveimpiä asioita mitä tiedän, on katsoa vierestä kun joku lähipiiristä hymyilee ja sanoo sinulle huojentavat sanat täynnä myrkkyä: "Kaikki on hyvin, ei ole mitään hätää, älä huolehdi." Ei myrkkyä minulle vaan itselleen, sillä se kun jonkun huolen voi nähdä hymyn läpi on maailman surullisimpia hetkiä.
"Insanity laughs, under pressure we're cracking".
Täydellinen lause kuvaamaan minulle ihmisiä jotka pakottavat itsensä pitämään naamansa hymyssä suin ja pokkana vaikka kuinka sisäpuoli murtuisi ja hajoaisi.
"Se mikä ei tapa, vahvistaa"? Ai niinkö. No entä se mikä murtaa? Voiko mielen palasia enää koota yhdeksi ns. terveeksi kokonaisuudeksi?
Toivon että voi.

Helvetti kun on hieno tajuta, että minulla on sittenkin joku vuodenaika-musiikki-rytmi (?ei samperi mikä termi) :D
Aloitetaan nyt vaikka 2012 sykkystä (syksystä):
Green day:n 3 uusinta levyä, Queen ja Apulannan herkempi tuotanto.
Talvi, Green Day:n vanha tuotanto, HIM ja KISSin Lick It Up levy.
Kevät, Ratsia, KISSin Revenge ja Hot In The Shade levyt.
Kesä, Michael Monroe, Hanoi Rocks, ACDC jne
Ja sitten sama rundi alkaa ALUSTA!

Esimerkkinä, tällä hetkellä soi Apulannan "Maanantai"! Kele ja aijemmin kuuntelin sen perkeleen "Innuendon". Samperi, pitää muutta tapoja.. :D

(Välihuomautuksena, Jouluna kuuntelen perhanasti rock ja metal versioita joululauluista ja MICHAEL JACKSONIA O__O Etenkin kappale "Black Or White"!)

Nyt on tähän vielä pakko valittaa vähän lisää asiasta mitä en vain voi käsittää, jalattaa, ymmärtää, hiffaa, kliffaa, en MITÄÄN! =__=
Ihmisille voi laittaa vaikka sata viestiä parin päivän sisään ja silti niihin ei voi edes vastata että "Hei sori nyt ei kerkeä" "Sori on kiire" "Sori ei kiinnostanut vastata" jne. Vaan ne viestit jätetään melkein ikuisiksi ajoiksi sinne "postilaatikkoon" hautumaan että ehkä ne joskus unohtuu lähettäjältä. saatana.

Okei antaa tän nyt olla tällainen vittu saatana päivitys kun kellokin on nuinkin paljon kuin 03:54, eli melkein tunnin tässä olen sölkännyt paskaa paperille (älkää ajatelko kirjaimelliseti ja jos niin teitte syyttäkää itseänne >:D)

Pitäkää huolta ittestäne, huominen alkaa kohta!

T: Juibe/Halimonsteri :3